Saat sen mistä luovut
Perheemme 3 vuotias poika oli juhannuksesta - elokuun alkuun asti lomalla, joten digiyrittäjän läppärin läppä on pysynyt visusti alhaalla. Lomaan mahtui rentoa kotoilua, saaristoa Kotkassa, rengasreitti Turussa, leikkipuistot sisällä & ulkona, ravintoloita, remontteja kotona, suppailua, kartingia, huutokauppaa, sijoitusasuntojen näyttöjä ja avainten luovutuksia. Sitä perinteisintä kesää siis. <3
Suurin osa lomasta meni kuten sitä oli keväällä ennakkoon suunniteltu. Kuitenkin poikkeus vahvistaa säännön ja niin tähänkin lomaan saatiin kyyneleitä ja irti päästämisen tuskaa. Meidän kolme aasia nimittäin lähtivät vuoden mittaiselle retkelle ylläpitoon.
Kolmessa vuodessa meidän perheen arki ja elämä on mullistunut ja pullistunut: uusi koti, lapsen syntymä, hyvästit rakkaalle lemmikille, kolmas aasi, puolison uusi työ, minun uusi työ yrittäjänä & pesti kaupunginvaltuutettuna, 4 uutta sijoitusasuntoa. Sekä ne arkisemmat muutokset, joiden vaikutusta ei ole voinut ennakkoon arvioida.
Kun muutettiin tähän “uuteen”, eli -54 vuoden rintamamiestaloon kolmisen vuotta takaperin, tiedettiin, että täällä on paljon hommaa. Asenne oli perinteinen “kääritään hihat ja tehdään ne hommat”, niin me tehtiin edellisen kämpänkin kanssa. Nyt tällä kertaa tilanne oli kuitenkin toinen, koska meitä oli kahden sijasta kolme. Kaikki mitä tiedettiin vanhemmuudesta ajankäytön suhteen meni potenssiin 10. Ei ne remontit valmistuneet ihan siinä temmossa mitä oltiin etukäteen ajateltu.
Oltiin kertaalleen jo rakennettu edelliseen kämppään tarhat pihattoineen, talliin karsinat, heinälato jne. Ja täällä kaikki alkoi alusta. Tultiin ennen varsinaista kaupantekopäivää useamman talkooporukan kanssa (kiitos teille <3) rakentamaan tarhoja ja pihattoa, jotta ne olisi valmiina, kun muutto koittaa. Saatiin ne valmiiksi ja nyt kolme vuotta myöhemmin, ne olisi kaikki ehostusta vailla. Tuntuu ettei kellossa riitä aika, ei ehdi, ei kerkeä.
Joku voisi sanoa, että tämä on priorisointi kysymys, ja niin se onkin. Mulle noi aasit oli 1-prioriteetti liki 4 (tai 5) vuotta. Näin uskomattoman paljon vaivaa aasien eteen ja käytännössä mun arki oli yhtä aaseilua. Nyt kuitenkin arkea painaa yritys jota aidosti haluan kasvattaa. Sijoituasuntosalkku, jota aidosti tahdon kasvattaa. Verkosto, jota haluan kasvattaa ja pitää hyvistä tyypeistä kiinni. Vuokrauspalvelubisnes, jota aidosti haluan kasvattaa. Kämppä, jonka tosissani haluan remontoida miellyttäväksi kodiksi. Valtuustopaikka, johon oikeasti haluan antaa panokseni, enkä olla vain nimi listalla.
Nämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, ettenkö välittäisi, ettenkö rakastaisi. Aasit ovat pitkä ikäisiä eläimiä, parhaimmillaan + 30 vuotta. Ja se on pitkä aika sitoutua, joka ikinen päivä.
En tiedä tekikö tehtävänsä ikä, vanhemmuus vai yrittäjyys, mutta nyt kellossa ei tunnit enää riitä ja oli aika sanoa hetkeksi heipat.
Tämän vuoden mittaisen aasi-vapaan aikana:
- kolmen viikon loma Kreikan auringon alla (lähtö parin viikon päästä!)
- Midaksen Kosketuksen julkaisu 2025
- hankitaan lisää sijoitusasuntoja
- laajennetaan vuokrauspalvelua (uusia pomppulinnoja ja sup-laudat ainakin)
- verkostoitumista
- oman kodin remppaamista (vakuusarvon nousu mielissä)
- roadtrip Norjaan ensi kesänä
- rahavalmennukset jatkuu ja vuoden vaihteessa startataan taas
- lopuksi: aaseille tarhan laajennus, pihaton kunnostus ja tallin ehostus.
Huomenna tiistaina on kulunut kaksi viikkoa siitä, kun aasit vietiin ylläpitoon. Vieläkään mun korvat eivät ole sisäistäneet sitä, etteivät he ole minua vastassa. Sydämessäni kuitenkin tiedän, että tämä on vuoden mittainen oikea päätös.
Tommy Hellstenin sanoin “saat sen mistä luovut”.
Trusting the process. <3
